Hiljaa savu leijailee.

 

     Nuotio palaa iloisesti. Keli on hyvä pyytämiseen. Taivas harmaa, mutta vettä ei onneksi sada. Mikä tässä on passissa istuskella.

     Ruskan alku on meneillään ja lämmintä on ollut parhaimmillaan +19. Se luo haasteita hirvenpyyntiin. Nylkeminen pitää tehdä joutusasti ja ruhoa ei pysty riiputtamaan kuin päivän pari. Toista oli ennen.

     Kyllä se jotenkin vaikuttaa tuo ilmaston lämpeneminen. Kevät on pitkä ja syksykin liian lämmin pitkälle syyskuuta. Talvella ei ole enää kovia pakkasiakaan kuin vähän aikaa. Samoin tuntuu, että tuiskujakaan ei ole kuin ennen. Riekkoja alettiin pyytämään vasta kovien tuiskujen jälkeen tammikuun loppupuolella. Silloin ansat pysyivät auki.

     Kovin on hiljaista metsässä. Tuulen vaimea suhina puissa ja juurakon palamista. Jostain kaukaa kuuluu tikan ääntelyä. Edes kuukkeli ei ole tullut katselemaan, olisiko hänelle kenties jotain syötävää. 

     Välillä pakkaa itkettämään. Se kylläkin johtuu savusta. On se ihme juttu, että joka kerta, kun tekee valkean, savu tulee aina juuri siihen, missä istut. Vaikka kuinka pähkäilet, että miten tuulee, niin kuitenki se löytää sinut. Ennen sanottiin, että savu kiusaa eniten sitä, joka asuu eteläisimpämä. Ehkä se siksi itkettää, kun istuu yksin nuotiolla.

     Nyt tarvitsisi pari kunnollista pakkasyötä, niin alkaisi ruska tulemaan kunnolla. Keltaista näkyy vähän. Suurin osa puista on vielä vihreitä. Lehti vaikeuttaa pyyntiä kovasti. Hirvi ei liiku ja nytkään ei tiedä, vaikka olisin kävelly niiden vierestä ohi. On täysin tuurista kiinni, näkeekö hirveä, varsinkaan jos ei ole koiraa käytössä. 

     Taidanpa nylkeä yhden hiillosmakkaran seuraavaksi ja paistaa sen paremman puutteessa. Kuppi kahvia termarista maistuisi myös. 

     Muistakaa pukea kirkasta päälle, kun lähdette metsään. Turvallista syksyn alkua!

Loppusuora häämöttää.

 

     "Jotenki se tuo aamukaste on aina masentanu. Son sen merkki, että kesä alkaa olhen ohitte. Vaikka met saama kuiteski vielä nauttia lämpimästä monta viikkoa, se kuiteski tuntuu aina yhtä ilkeältä. Ei kannattis kalenteria paljoa vilkuila.

     Son kuiteski suhteelinen käsitys tuo lämmin. Nykhän ei ole mittarissa ko +8. Tässäten meilä kävi nollassa ja toisessa päässä kyllää oli pari piirua pakkasen puolela. Menikhän mustikat sen siliän tien. 

     Ei net senthän ollu menny. Tai, no ei net lauvantaina vielä olhet. Niin maistuthin hyväle. Mutta ko sunnuntai-aamuna heräs, niin soli vähä pakkasen puolela ja sen kyllä maisto marjoista. Villisti niistä lähtee maku. Mutta kyllä niitä talvela syöpii. Jos ei muuten, niin leipoo piirakan. Kyllä net sokkerin kans mennee. 

     Puolukhan pitäs jossaki välissä päässä käymhän. Son vain hankala ko tuo hirvenpyyntiki alko. Jos ei sitte kerrää samala nekki, ko istuu vahissa. Karpaloita tullee tänä vuona paljo ja isoja marjoja näkkyy olevan. Niitä pittää kerätä sitte vähä ennen lunta. Silloin non parhaimilhan. 

     Nyt alkaaki olhen kohta sen verran pimeä, että saapii alkaa tihrustamhan taihvaale, jokhan nuita revontulia näkyis. Sielä oliki ollu auringonpurkaus ja nyt se pitäs alkaa näkymhän jo täälä asti. Se vain ko tänne tuli pilvistä. Sunnuntaiksi luvathin täyvvellinen kuunpimenys, että toivoma siooin kuiten kirkadta keliä.

     Atraimenki kattoin jo valhmiiksi, jos vaikka pääsis käymhän tuulastamassa. Sitä tullee tehtyä aivan liian vähäsen. Sen jännempää hommaa ei olekhan. Sie kattelet ottalampun valossa järvenpohjaa. Sielä avvautuu aivan erinäkönen maalima ko päivänvalola. Ja ko näjet kalan, niin sitte yrität seivästää sen. Siinä hommassa ei minkhän näkösiä muita ajatuksia mielhen. Se, jos mikä, on semmosta terapijjaa. Oikeaa pään tyhjenystä. Kokkeilkaappa."