"Mutta olipa Marianpäivän markkinatorila lauvantaina väkeä. Mie kattoin silmät ymmyräisinä ko jätin auton kaupan pihale ja kävelin lumivallin takaa. Oikhen kuhina kävi.
Sielä oli kymmenkunta myyjää myymässä kampheitansa ja vieressä heitethin suopunkila kilpaa. Mie kiertelin kaikki kojut lävitte. Kyllä sielä aina jotaki lähti matkhaanki. Korun ostin lahjaksi ja ittele uuet saapassukat. Son kesälä somempi kävelä kumppareila jokiruvossa ko on ohkaset sukat jalassa. Kahvit tietenki kietasin polvipuolelta. Ysiluokkalaisten luokkakassan hyväksi meni seki. Oli muuten hyvvää kasvispiirakkaa. Olis pitäny hoksata kysässä resähti. Soli kohta parempi ko pulla kahvin kansa.
Kumman pitkhän siinä suopunkikisassa oli menny. Jonku aikaa mieki kattoin sitä, mutta ko se veny ja veny, niin viimhein lähin kattelhen Jussan pihale torikauppijhaita. Sielä ei ollu samalaista tunkua, mutta kyllä sieläki jäi suusta kiini.
Sunnuntaina kävästimä vielä uuesthan. Kothinviemistäki löysin. Nyt saapii taas kevhälä tehä koijjuja, ko muutaman parin ostin uusia virtakinthaita, oli meinaan entishin tullu jo reikiä. Ja tietenki lakuaki tuli ostettua yhen suopunkin verran. Saapii iltasella kattoa telkkaria ja pistää suun makeaksi, vaikka tulis tympäsevvääki ohjelmaa.
Vähä jäi kyllä kaihertamhan, ko ei sielä paikalisia mahottomasti ollu. Naapurikunnistakhan montaa tunnistannu. Son kyllä harmi ko ei tapahtuma vejä väkeä. Vaikka on niitä kuulunu muualtaki, ettei sole pelkästhän meilä. Mutta mie kyllä tykkäsin käyvvä ja menen kyllä ens vuona uuesthan, jos vain terhvenä säilyn ja hengissä olen. Jo vain ainaski."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti