Hilloja ja hellettä

 

     "Joko solet keriny hillastamhan -kysäsi väärti multa toissapäivänä? Enontekiöläisiä on purassu hillakärpänen ja oikeasthan turistejaki. Tien varthen on jätetty autoja tuon tuostaki. Kuskit kyykistellee vuomila. Kaikila näkkyy hillankiilto silmissä.

      Nykyhjän ei ennää ole semmosta kiimaa päälä ko joskus ennenvanhhan. Silloin melkhein kaikki kulki mettässä, parhhat asuki. Hillaa riitti ja sitä keräthin kauheita määriä. Isoja ostajia riitti. Ihmiset tuothin satoja kiloja keltasta kultaa. Sillä elethin pitkhän taikka ostethin uusia kampheita.

     Kyläkaupat ko loppu yks kerralhan, alko hillaintoki laimenhen. Myynti meni hankalaksi. Moni sanoki, ettei het ennää kerrää ku omiksi tarpheiksi tai juuri lähipiirile. Ei ennää hyövää. 

     Nykyjhän nuoret ei taho kerätä. Vanhemistakhan ei ole ko harva ennää myynthin kerräämässä. Nekki on jo etukäthen tilattu. Etelän tutut halvavat niitä. Mieki kokkeilin nuorempana saaja myytyä suorhan turisteile, mutta sei oikhen lyöny leivile ja heitin poijjes. Ruukaama ennää vain ittele kerätä syömähillat.

     Tänä vuona onki löytyny isoja hilloja. Sen puolesta vois kerätä enemänki, mutta ei kehtaa alkaa ahnehtimhan. Mitä niitä tyhjää taajoo, ko ei niitä kuitenkhan syyä ko tietty määrä.

     Tuota meijjän supermarjaa kannattaa kuiteski kerätä, ko son vitamiineja pullolhan. Pyssyy tehveempänäki, ko ensin kunto kasvaa jänkälä laukkoessa ja sitte talven nauttii vitamiineista. Samala pääkoppaki tuulettuu luonnossa ollessa.

     Mie muuten vastasin väärtin kysymykshen kirkhain silmin, että jo veikkosten, vajjaa sata kiloa jo keräny. Väärti kauhtu siihen, että kyllä solet ollu vireänä ko niin paljo saanu.

     Joo, niin molen ollu. Ennää ei puutu ku 90 kiloa siittä saasta."

Anteeksi, saisko saman suomeksi?

 

     "Mulla oli tässäten naurussa pitelemistä, ko kysäsin yheltä turistinaiselta, että onko sulla kaalo vai räkkä, ko et ole jättäny ulsteria kahverhin? Soli kesäkuumala paksu villatakki päälä. Ilme kerto paljo, että meni kysymys siutti. Siinä mie sitte käänsin sille suomeksi. Oli kuulema olemassa kylhmänen ihminen. Oli silläki hauskaa ko kysäsin.

     Eteläläiset tykkää, ko meijjän murre on kuulema niin hauskan kuulosta. Osa kyssyy suorhan, että mitä se meinaa, ko net ei oikhen meinaa pysyä kärryilä. Osa vain tyytyy vain nyökkäilemhän, ko nei viitti kysyä. Ei siinä minusta ole mithän pahhaa. Päin vastoin. Soma niitten kans on raatia.

     Ulkolaiset taas on opetelhe jotaki suomen sanoja ja lausheita. Mulla taas hymmyilyttää niitten lausuminen. Esimerkiksi kiitos lausuthan monesti kitos. Samaten äät ja ööt tuottaa hankaluuksia lausua, ko niitä ei käytetä ko muutamassa kielessä.

    Suomenkieli on siinä mielessä helppo, ko sanat lausuthan niinku kirjotethanki.  Mutta suomenkielen sanat on aivan erit ko muuala. Net ei saa niistä mitenkhän kiini.

     Kyllä son mullaki englannin kans vähä sama homma ko jokku sanat on niin hankalat lausua. Monestikki tullee sitä rallienglantia, mutta hyvin tässon kuitenki pärjätty. Pääasia son kuitenki, että yritethän raatia kaikkien kansa. Hauskaa son kuiteski molemin puolin.

     Hetassa on huomena rivihalleila pihakirppis. Menkääppä käymhän sielä. Sitä tiijjä vaikka tässä ittekki innostuis varastoa penkomhan ja lähteä kaupittelhen vanhoja kampheita. Ei siinä rikastuhan pääse, mutta sais tillaa varasthon ja näkis ihmisiä. Ainaki pittää muuten käyvvä. On meilä muitaki kesätapahtumia, niin että osalistumapa kaikki niihin, niin saama jatkossaki jotaki äksöniä tänne."