"Mie pengoin varastosta onkikampheita tässä yks päivä, ko emäntä sattu tulhen töistä. "Sano kuiten, mitä sie sielä kaivat?" - se kysy, ko katteli tavaraläjjää pihamaala. Molin tyhjäny vishin puoli varastoa ulos. "Mie hajen niitä minun perhokampheita. Et sole sattunu näkhen niitä? "No en vain ole ko viimi kesänä, ko sie meinasit ottaa net silloin yhen kerran tunturhin matkhan. Häyvvyt kyllä itte kattoa mihin solet net laittanu."
No, eihän siinä auttanu ko jatkaa ettimistä. Vavan mie kyllä löysin heti samasta paikkaa ko muukki onget. Siinä ko mie aikani pengoin, niin löytyhän se kela ja perhorasiaki viimhein. Pitäs alkaa säilyttämhän samassa paikkaa kaikki onkivehkhet.
Ei muuta ku tavarat takasi paikoilhen ja tarkistamhan, että perhovehkhet on kunnossa. Hain mettävaathet ja lähin sisäle pukemhan. Emäntä katteli ko mie puin pääle ja kysy sitte. "Meinaakko juuri näin kuumala lähteä onkimhan?" "Joo, niin mie meinasin ko on niin komea keliki, että saattas perhola saaja kalan tuosta koskesta. Ko ny on elukkaaki paljo liikhelä."
Sieppasin lähteissä vielä ohvipullon mukhan ja lähin sapastelhen kohti jokea. Matkaa siihen koskele ei ollu juuri mithän, mutta lämmin siinä kerkis jo tulla. Vaatetta piti kuiteski olla sen verran, ettei sääsket pääshe läpi pistämhän.
Rantapusikossa sitte suihkuttelin myrkkyä joka paikhan ja aloin heittelemhän perhoa. Oli kuitenki sen verran pitkhän ollu hellettä, ettei kalat oikhen ollu syöntipäälä. Mutta mäkärät oli sitte niittenki eestä.
Mie en muista äkkiselthän yhthän kessää, että olis ollu näin paljo elukkaa ko nyt oli. Ennen vanhhan oli sääskiä paljo, nyt mäkäräisiä. Niitä oli silmät ja korvat täynä. Selässä tuntu ko net menit paijjan kauluksesta sisäle ja purit joka paikasta. Välilä tuntu, että söit varphan välistäki.
Ei net senthän sinne pääshe, mutta joka puolela niitä tuntu vilistävän. Son siittä villi elukka, että ulkona son aivan pitelemätön, mutta sisälä siittei ole mithän haittaa. Mie ruukaan sisäle tullessa aukassa vaathet ja pujahuttaa niitä. Mäkärät lähtee lenthon ja lentävät ikkunhan. Vähän ajan päästä niiton siinä vaikka kuinka paljon.
Son kuulema niin, että mäkäräiset ei pysty sisälä oikhein henkimhän ja sillä nei pistä sisätiloissa. Niiltä loppuu happi ja net yrittää takasi ulos. Onneks, sillä eihän niitten kans muuten pärjäis. Eikä niistä kauheasti ole haittaa ko ilma kylmenee. Silloin on sääskien vuoro kiusata meitä. Mie olen huomanu semmosenki asian, että ukkosen jälkhen mäkärien määrä on niinku vähentyny. Seki saattaa auttaa selviytymhän niistä. Pistäkääppä merkile ens kerrala ko ukkonen käypii.
Mie sen verran viisastuin, että lähen ens kerran kalhan vähä viileämälä ilmala. Ei juuri tartte olla mäkäräisten lounaspuhvettina ja saattaa kalakki olla syöntipäälä. Eihän sitä oikhen malta olla menemättä, ko kohta son taas kesä ohitte. Hillastuski alkaa kohta, eikä silloin ennää ehi kunnola onkimhankhan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti