Kevät keikkuen tulevi.

 

     "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aivan kuivat. Nyt sielon kohta enämpi vettä ko lunta.

     Alko jo pölättämhän, että joko meiltä loppuu kelit. Justhinsa ko kerkis pilkile alkaa. Mutta ei senthän. Ilmat alko kylmenemhän. Ja alko hanki kantamhan kelkkaa. Oliki niin pehmeä välilä aijjaa. Siinoli semmonen viistoista-parikytä senttiä kovvaa lunta pinnassa ja sitte aivan pehmeää loppu. Vyötäröä myöjen on saanu välilä kahloa lynksiä umpisesta.

     Nyt sitä pitäs nauttia raikhaasta ulkoilmasta, mutta ko nuot työt haittaa. Toishaalta olis soma piettää kesälommaa tähän aikhan, mutta sitte ei pääsis kesälä kulkhen tammukoitten perässä. On se niin hankalaa ihmisrievun elämä. Tekis kohta mieli alkaa joutilhaaksi, mutta häätyy sitä ellääkki. Ahvesila ei oikhen laskuja makseta.

     Olishan se toishaalta seki, ku alkas myymhän toisile semmosia joutistelulomia. Kulkis turistien kansa pitkin mettiä hommaamassa kaikkea mukavaa. Tosin se muuttus kyllä ittelä taas työnteoksi, että se siittä vappauen tuntheesta.

     Kyllä son tieten niin, että paras son jatkaa haaveilua ja työntekoa entishen malhin ja toivoa hyviä kelejä viikonlopuiksi koko loppukevhääksi. Ja nauttia jokhaisesta hetkestä, minkä ehtii olla ulkona. Ja nyt alkaa pilkkiviikkoki.

     Ja tiijjättäkö mitä? Paras on vielä eessä. Kohta se taas alkaa. Pääsee seuraamhan lintujen muuttoa. Sitä riemua ja sielunhoitoa!"

Akkujen latausta.

 

     "Tet varhman oletta joskus olhet tilanthessa, jossa tunnetta ittenne oikhen väsynheksi. Mie en tarkota semmosta fyysistä väsynystä, ko semmosta henkistä väsymystä. Jokku viishamat puhhuu aivosumusta. Saattaa se semmostaki olla.

      Ylhensäkki henkinen väsymys tullee ressistä, liiasta työnteosta, sairauesta, lähheisen poismenosta, elämäntilantheista joile met emmä välttämättä pysty itte mithän. 

     Tässon ollu pari raskasta viikkoa takana. Kaikenlaista on tullu hommattua ja kaikkea on tapahtunu. Torstaina mie sitte totesin kotona, että nyt tämä laukkominen ja ressaaminen saapii riittää. Lähemä mökile rauhiottumhan.

     Ja niin met sitte tehimä. Karkasima töistäki vähä varemin ja hurhautima mökile. Pari yötä mettässä, mökilä puuhastelua, lintujen seurailua, kelkkailua ja pilkkimistä. Pää tyhjeni ajatuksista ja akut lattautu taas kummasti. Kyllä se mettäterapia on parasta ihmisen jaksamisele."

          

Hetan Marianpäivät

 

     "Niin se taasen vuosi vierähti. Marianpäivän markkinoila tuli piipahettua molempina päivinä. Lauvvantaina oli paljon myyjiä kylälä. Suopunkikilpailut houkutteli väkeä kattomhan. Tuli sitä taasen ostettua jotaki. Pyssyy taas vuojen lämpimänä.

     Paikaliset käsityöntekijät on olhe taasen reiphana. Monenlaista non tehne. Toivottavasti muukki osti tuotheita. Se innostaa jatkamhan perinettä ku tavara liikkuu.

     Sunnuntaina oliki sitte hiljasempaa. Markkinatorilakhan ei ollu ennää ku kaks myyjää. Kaalo tuuli vishin verotti tulijoita. Mutta ei sole ko pukeutumiskysymys. Kyllä sielä pitkälä takila tarkennee. 

     Sotilhakki on lähtenhe jo kotia. Ei net kuulema ollu olhet oikhen ostopäälä. Ei sitä kukhan oikhen osanu ennakolta aavistaa, minkälainen tuomonen homma oikhen on. Ens kerrala olhanki sitte viishampia, ko tiijjethän mitä on tulossa.

     Kovasti non kuihtunhe nämät meijjän tapahtumat entisajoista. Tuossa raatasimma monen tutun kansa siittä. Meijjän pitäs vain saaha enämpi ihmisiä innostumhan myymhän töitänsä. Tekijöitä kuiteski piisaa. Markkinointiaki pitäs lisätä paljon, ko ei nuita mainoksia ole kauheasti näkyny oikhen mishän.

     Uusia ideoita tarvittais meijjän tapahtumien ja kunnan kehittämishen. Ottakaappa ihmiset koppi ja puhukaa järjestäjile jos teilä on hyviä ajatuksia. Ja tieten tekijöitäki tarttee, ko ei net hommat ittesthän tapahu.

     Hyvvää kevättä jokhaisele. Nautima lissääntyvästä auringosta ja lähethän pilkile."

Nordic Responce 2024

 

     "Viimi päivinä on ollu ruuhkaa tien päälä ko Naton sotaharjotus alko. Välhin ollu tiekki poikki ko sielon sotapojat ajelhe methän vääränlaisila konheila. 

      Somahan nuita vehkheitä on kattella ko ohi menevät. Sitä mie vain mietin, että tekkeekhän nuot panssarivaunut nuihin teihin vahinkoa, ko net kuiteski painaa melko paljon ja telaketjuila liikkuvat. Ja mitenkhän tuo mettä kestää. Lunta on kuiteski metri, mutta kyllä nuot mennee pohjia myöten.

      Hetassa on vanhan koulun pihala markkinakki. Ei ollu kylläkhän kovin montaa myyjää. Mitenkhän met saisima myyjät innostumhan tulhen, ko paikkaki on kuulema ilmanen. Käsityön tekijöitä meilä kyllä piisais omasta takkaa. 

     Ens viikonloppuna onki sitte Marianpäivät. Silloin on lauantaina kans markkinat samassa paikkaa ja muualta tulhet torimyyjät on koko viikonlopun. Varhman vilkhaampaa sillon.

     Toivoma ens viikonlopuksi hyvvää keliä ja innostusta jokhaiselele, että lähethän markkinoile kattelemhan ja tuttuja tappaamhan."

Lentsukautta elethän.

 

     "Kevät selvästi lähestyy. Sen hoksaa jo siittä, että kaiken maaliman lentsut iskee pääle. Pakkasen aikhan pysy terhveenä, mutta heti ku lauhtu, sitä palelutti ittensä ko oli muka niin lämmintä.

     Pimeäki alkaa väistymhän. Auringostaki on jo haittaa ko ajjaa autola. Piti kaivaa oikhen ahvalasikki esile. Ja hoksas kuinka likaset lasikki on talven jäljiltä. Niitei pääse kuitenkhan pesemhän ko vasta kevhäälä. Häätyy laskea sälekaihtimet alas taikka vettää verhoja kiini. 

      Sitä molen muuten aina ihmetelly, ko talveksi laitethan paksut verhot ja kesäksi semmoset hengettömät. Eikö solis järkevämpi laittaa toisinpäin? Talvela ko on pimeä, ohkasista tulis valo läpi ja kesälä ei paistais aurinko sishän, ko on peittävät verhot. Ei net ole nuot emänänpuolet lämmenhet siihen ajatukshen. Mie vain sitä tuola miehen logiikalla mietiskelin.

     Siltikki nuot auringonlaskut ja nousut on tosi hienoja tähän aikhan. Taihvaanranta oikhen kylpee valossa. Revontuliaki näkkyy vielä jonku aikaa.

     Meilä moninkertastuu kunnan väkiluku vähäksi aikaa, ko alkaa net isojen poikien leikit ens viikonloppuna. Jossaki luki, että tänne tulis kaheksan ja puoli tuhatta sotilasta. Sielon mettässä muutama jälki kuorata. 

     Olkaa sitte varovaisia liikenthessä. Koskhan ei tiijjä, minkä mutkan takana son se Leopardi poikittain tien päälä."

Tuuleaa

 

     "Tuulee niin, että tukka hulmuaa.Sonki tämä tammikuu perintheisesti tuiskuaikaa. Nuorena ruukathin alottaa ansapyynti kunnola vasta tammikuun tuiskujen jälkhen. Soliki kova homma putsata ansat tuiskun jälkhen. Nostele kaikki risut pinnale ja viritä langat uuesthan. Soli melkhein sama ko olisit uuesthan tehny koko homman. Kauhea työ, mutta oli se sommaa. Mie tykkäsin.

      Ko linnuista alethin puhumhan, niin olettako hoksanu, että meilä on alkanu teeret kummasti lissääntymhän. Isoja tokkia on ihmiset nähnet. Ja non noushe ylemäksi. Net ei ennää asustele pelkästhän kuusirajala. 

     Meilä ei oikeasthan tuiskunu ku yhtenä päivänä. Silloinkhan ei siittä ollu kauheasti haittaa ko yläperälä. Sielä on ollu pahin myrsky vuoshin. Autoja jäi kiini kinokshin tien päälä. Norjan puolelaki suljethin teitä. Niin se oikeasthan pitäs tehä tule Kilpisjärven tielekki. Kilpisjärvelä puomi kiini tarvittaessa ja sama Karesuvanossa.

    Muutaman päivän se pietti lauhaa keliä ja piti kollaa ulkoiluttaa monta kertaa. Nyt taas alko pakastamhan. Saapii hetken huilata sen puolesta. Siinä mielessä son somempi, ko ei tuola ulkona lumisatheessa kehtaa kuitenkhan mithän tehä.

    Koviman puhurin jälkheisenä aamuna, kävelin kartanola kattelemassa, oliko tuiskuttanu pihan pahastikki umphen. Soli tuullu justhin sopivalta suunnalta, ko oli koko pihapiiri aivan auki. Joskus siinä on joutunu tekhen kovastikki töitä, että on päässy autola liikhele. 

     Silhmin pisti pikkuset jäljet lumessa. Ensimäistä kertaa meijjän pihala oli ollu kaurhiita liikhelä. Soma. Mie taijjanki ottaa ja soitahuttaa yhele väärtile ja kysässä, mitä niile vois antaa, että pysysit tässä. Sekö on syöttäny niitä jo vuosikauvvet.

     Niitä mie en olekhan vielä päässy kuvvaamhan."

Kilometrejä piisaa.

 

     Kahvi höyryää kuumana kupissa. Odotellessani sen jäähtymistä, katselen ikkunasta pihalle. Puut ja lumivallit näkyvät selkeästi kelmeässä kuunvalossa. Kohta on taas täysikuu.

     Kohta pitäisi taas lähteä liikkeelle. Mittari näyttää -27, mutta ilma ei tunnu kylmältä. Viikko neljänkympin pakkasissa karaisi ja sen jälkeen kaikki tuntuu lauhalta. Äkkiä sitä ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin.

     Mieleeni tuli lapsuusmuistoja. Ala-asteella kävelin kouluun. Matkaa, suoraan kylän läpi, tuli reilu kilometri. Pienelle lapselle matka oli pitkä, varsinkin pimeällä, kun mielikuvitus laukkasi. Tällaisella kuutamolla kulkeminen oli helpompaa, kun näki ympärilleen. Ei pelottanut niin paljoa.

     Siihen aikaan oltiin paljon ulkona, mutta kovalla pakkasella, oli aina kylmä kävellä unipöpperössä kouluun. Kahehdin niitä kavereita, jotka asuivat koulun vieressä. Heillä oli helppoa.

     Kuutamo on aina ollut minulle yksi lemppareista. Nuorena kuljin syksyllä paljon metsässä pyytämässä iltaisin, kun oli niin valoisaa, että näki ampua. Harvoin siellä kylläkään lintuja näki, mutta kokemus oli ainutlaatuinen. Luonto näytti tyystin erilaiselta kuin päivällä. Tututkin paikat muuttuivat kuunvalossa kiehtoviksi. Kuin olisi kulkenut jossain muussa maailmassa.

     Kuutamolla kulkemista voisi harrastaa nykyisinkin, mutta työelämä asettaa rajoituksia. Aamulla ylös nouseminen ei ole enää niin helppoa kuin nuorempana. Monesti sitä aloitettiin päivä muutaman tunnin yöunilla, kun ilta-onginta venähti aamuyöhön. Eikä silloin kauheasti edes väsyttänyt. Toista se on nyt, kun kilometrejä on kertynyt melko paljon lisää. Lisäksi tuntuu, että siihen aikaan sattuivat kaikki täysikuut ja muut hienot hetket aina viikonlopulle, kun oli vapaata.

     Onkohan sitä tulossa vanhaksi, kun tulee välillä muisteltua nuoruutta niin paljon. Tottahan on, että emme enää fyysisesti nuorru, mutta mielessämme voimme elää nuoruuttamme uudestaan. Eikä sille mitään voi, että kun on paljon luonnossa liikkunut, tulee monessa paikkaa muistoja mieleen.

    Useassa paikassa tulee vielä vuosikymmenien jälkeenkin, tähyiltyä riekkoja pensaista, kiikaroitua hirviä vuomalta tai hiivittyä joen rantaan kaloja katsomaan, kun silloin kerran siinä näki parikiloisen taimenen.

     Aika kultaa muistot, mutta vielä ehtii hankkimaan niitä paljon lisää. Ei muuta ku takki niskhan ja menoksi, sie kans väärtihyvä!