"Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohottaa tukka putkela niinku ei muuta olis. Ei haijjuakhan, mistä molen kiirhen löytäny. Molen häätyny napata sen jostaki mukhan, ko ei muka jouvva kirjottamhankhan.
Ylhensä, ko puhuthan ruuhkavuosista, niin tarkotethan sitä aikaa ko lapset on pieniä. Näin molen sen ymmärtäny. Mutta minusta tuntuu, että net alko vasta ko läpit lähti maalimale. Aina sanothan eläkeläisistä, että niilä se vasta kiire alkaa, ko työt loppuu. Molen ittekseni jonku aikaa mietiskelly, että tällä vauhila ei taijja lipposet paljoa maata keritä koskethan, sitte ko itte on siinä vaihhessa elämää. Vaikka kyllä net Arkkaadiatunturin asukhat taitaa piettää huolen, että sitä saapii sitte joskus kottiutua töistä suorhan Luppokovile leppäämhän.
Nyt häytyy kyllä ottaa itteä niskasta kiini ja topata vauhtia. Ko ei kerkiä muuta tekhen ko mennä viipottamhan.
Tämä meijjän syksy on ollu kyllä niin ihmeelinen. On ollu vähä semmonen oota ja älä näppää. Antanu ymmärtää, mutta ei sitte ole ymmärtäny kuitenkhan antaa. Sitä on ootettu ko kuuta nousevaa. Ja viimheinki sitä saathin. Parissa vuorokauvvessa kohta puoli metriä. Ainaki pihala on saanu kollaa ulkoiluttaa pätiönhän.
Niilon ollu nuila matkailuihmisilä soma ympäri lappia ootela koko syksy, Pitäs saaja koira- ja kelkkaraat tehtyä ja lumilinnat pystyttää, mutta ko pakkaset puuttuu. Ei siinä vesisathessa mithän hyövää tehä. Meiläki britit tullee loppukuusta ja kaikki keskissä. Hoppu tullee. Toivoma, että solis nyt talvi oikeasti alkanu.
Pittää ryypästää aamukahvi lophun ja lähteä harjaamhan porthat lumesta. Vielä ei tartte kolhan koskea, mutta kattoma päivemälä uuesthan. Vastahan son talvi alkamassa. Ja jos se tämän lumen sulattaa poijjes, niin mie varraan lentoliput Espanjhan, muutan huutokauppakeisarin naapurhin, annan sille kolan käthen ja käsken tehä siittä jonku desinkituothen ja myyä poijjes. Mie en ennää sitä tartte - tai ainaki mie niin luulen..."
