Väärtiys

      "Tänhän onki taas ystävänpäivä. Muistelemma väärtejä, lähetämä viestiä, saatama soitahuttaakki. Jos sitä illala töitten jälkhen kävästäis jonku tykönä kahvilaki. Monela laila voima ilahuttaa. Ystävyyen voipii käsittää monela laila. Mulla ei ole ku kavereita, tuttuja ja outoja. Jokku jakkaa kaverikki vielä ystävhin. Mutta eikö net kaverit ole kaikki ystäviä?

     Noo. Oli miten oli. Pääasija, että niitä meilä kuiteski on. Ko ilman kavereita sitä tuntee ittensä välilä aika yksinäiseksi, jos ei ole pitkhän aikhan nähny kethän. Eikä sole sama, vaikka solet päivän ventovierhaitten kans, ko ei niitten kans pysty sillalaila oikhen henkeviä puhumhan. Varsinki nuitten ulkomaan elävien kans joutuu taaplaamhan sitä smooltookkia. Jokhaisen kans vieläpä erikshen samat asijat. Vähemästäki vässyy. Pittää oikhen karvareuhkaa nostaa niile, jokka sitä työksensä tekkee.

Väärtin kans on turvalista vaeltaa.

     Vaikka net sannoo, että suomalaiset on semmosta juroa kansaa, niin kyllä mie kuiten pijän, että ei täälä meilä kuiten mithän tuppisuitakhan olla. Monestikko sitä jääpii suusthan kiini ventovierhaittenki kans? Vai johtuukhan se siittä, ko meitä assuu täälä niin harvassa, että sitte ko oikean ihmisen näemä, meilä onki kauheasti asijaa. Ko nuot kuukkelit ja muut tiaset on niin huonot vastaamhan, ko niiltä jotaki kyssyy. Net ko saattavat olla ainoat elävät, mitä välilä näkkee päiväkaushin. Vaikka on se kyllä toishaalta hyväki, että saapii olla rauhassa. Ja jos oikhen alkaa yksinolo ahistamhan, niin sole ko nykässä lynksi käynthin ja ajjaa naapurhin.

Väärti on ko hiilos, joka lämmittää.

     Ei muuta ko oikhen hyvvää väärtinpäivää kaikile väärteile. Sekä omile, että Enontekiön väärteile! Hymmyilemmä taas ko törmäämä ja raatima lissää!