"Viimheinki sain aikaseksi lähettyä kattomhan koskisukaltajjaa. Molen aina tykäny seurata sen touhuja. Ihme elikko, ko pystyy jääkylmässä veessä tarpomhan, ilman että jäätyis sinne. Kokkeileppa itte seisoa munia myöten virrassa. Sielä tullee kahluuhousuissaki vilponen.
Periläkoski ei taaskhan pettäny. Sielä molen nähny monta kertaa karan sukaltamassa korenon toukkia. Niinko nykki. Sen lisäksi näin kevhän ekan västäräkin ja seurasin mie sotkapariaki vähä aikaa. Ja lintujen muutto on vasta alkutekijöissä, joten innola seurathan jatkoa..."
Niinhän sitä sanotaan, että työt haittaavat harrastuksia. Koko kevään ajan olen yrittänyt saada aikaiseksi käydä katselemassa koskikaroja. Muutamassa paikassa tiedän niitä asustelevan koko talven.
Se on siitä erikoinen pikkulintu, että se elää elämänsä veden äärellä ja sukeltaa ruokansa joesta. Koskikara on melko huomaamaton väritykseltään, eikä se välttämättä kiinnitä huomiota kovinkaan monella. Valko-ruskean linnun touhuja on kuitenkin mukava seurata.
Tavallisesti vappuviikola on jo niin lämmintä, että sulapaikoilta löytyy monenlaista lintua. Pitkään jatkunut kylmä tuuli ja yöpakkaset ovat pitkittäneet kevätmuuttoa. Toisaalta liikkuminen on helppoa, kun hanki kestää kulkea jalkaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti