"Istuskelen valkeala. Jälhen kerran. Lukemattomia kertoja olen tehnyt nuotioita. Toivon mukhan saan tehä niitä vielä paljon.
Siinon joku ihme homma, että sen tekkee, vaikka ei olis ko hetken paikoilhan. Elävä tuli lumoaa kulkijan. Vaikka makkarat on paistettu ja kahvi keitetty, tekkee valkeala aina mieli istua pitkhän. Ilman mithän kiirettä. Vaikka pitäs lähteä verkoile taikka jatkamhan hillankerruuta tai pimeä alkaa sauttamhan ja pitäs jatkaa matkaa, siihen vain jääpii istumhan ja kattomhan. Nauttimhan luonosta ja rauhottumhan.
Tuli hypnotisoittee. Mielii tyhjenee ajatuksista. Siinä on vain hiljaa ittensä kans. Osana luomakuntaa.
Taasen isomala porukala ollessa, valkeala syntyy parhhat keskustelut. Mukavimmat muistelukset, suunitelmat ja parhaimat muistot. Silloin kaikki on samalaisia, samanarvosia. Ei ole herra työläistä kummempi. Samasta pannusta kaikki ottaa kahvia. Eikä ole nokipannukahvin voittanutta. Sauvvu antaa kahvile parhhan aromin.
Valkeala voipii tutkia sisinthän. Miettiä maaliman asijat, käyvvä elämäänsä lävitte ja tehhä surutyötä. Valkea on paras terapeutti.
Ota sieki väärti hyvä ja lähe methän valkestelhen. Et sie tartte mithän syytä siihen. Seku vain lähet ja istut siinä, kattele kuinka tervas pallaa ilosesti, pökkylä sihisee ja kataja rätisee. Olet vain ja nautit hetkestä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti