Jokhan viimheinki.

 

     "Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohottaa tukka putkela niinku ei muuta olis. Ei haijjuakhan, mistä molen kiirhen löytäny. Molen häätyny napata sen jostaki mukhan, ko ei muka jouvva kirjottamhankhan.

     Ylhensä, ko puhuthan ruuhkavuosista, niin tarkotethan sitä aikaa ko lapset on pieniä. Näin molen sen ymmärtäny. Mutta minusta tuntuu, että net alko vasta ko läpit lähti maalimale. Aina sanothan eläkeläisistä, että niilä se vasta kiire alkaa, ko työt loppuu. Molen ittekseni jonku aikaa mietiskelly, että tällä vauhila ei taijja lipposet paljoa maata keritä koskethan, sitte ko itte on siinä vaihhessa elämää. Vaikka kyllä net Arkkaadiatunturin asukhat taitaa piettää huolen, että sitä saapii sitte joskus kottiutua töistä suorhan Luppokovile leppäämhän. 

     Nyt häytyy kyllä ottaa itteä niskasta kiini ja topata vauhtia. Ko ei kerkiä muuta tekhen ko mennä viipottamhan.

     Tämä meijjän syksy on ollu kyllä niin ihmeelinen. On ollu vähä semmonen oota ja älä näppää. Antanu ymmärtää, mutta ei sitte ole ymmärtäny kuitenkhan antaa. Sitä on ootettu ko kuuta nousevaa. Ja viimheinki sitä saathin. Parissa vuorokauvvessa kohta puoli metriä. Ainaki pihala on saanu kollaa ulkoiluttaa pätiönhän. 

     Niilon ollu nuila matkailuihmisilä soma ympäri lappia ootela koko syksy, Pitäs saaja koira- ja kelkkaraat tehtyä ja lumilinnat pystyttää, mutta ko pakkaset puuttuu. Ei siinä vesisathessa mithän hyövää tehä. Meiläki britit tullee loppukuusta ja kaikki keskissä. Hoppu tullee. Toivoma, että solis nyt talvi oikeasti alkanu.

     Pittää ryypästää aamukahvi lophun ja lähteä harjaamhan porthat lumesta. Vielä ei tartte kolhan koskea, mutta kattoma päivemälä uuesthan. Vastahan son talvi alkamassa. Ja jos se tämän lumen sulattaa poijjes, niin mie varraan lentoliput Espanjhan, muutan huutokauppakeisarin naapurhin, annan sille kolan käthen ja käsken tehä siittä jonku desinkituothen ja myyä poijjes. Mie en ennää sitä tartte - tai ainaki mie niin luulen..."

Jo soli aikaki.

     "Mihinkhän son tämä maalima oikhen menossa? Olthin jo lokakuun loppupuolela ja kessää piisas. Lämmintä viijjestä kymmenhen astetta ja vettä satto. Sehän pitäs olla pakkasta sama verta ja luntaki puoli saapasta. Mie laitoin venhen talviteloile, mutta kävi kyllä mielessä, että otanko takas esile. Tässä olis keriny verkottamhan pitkän aikaa, ko olis vain tieny, että talvi pyssyy vielä piilossa näin pitkhän. 

     Sitte tässä yks päivä, ko ajelin töistä kotia, oli jo pimeää. Soli oikeasthan koko päivän hämärää. Illala sitte kattelin televisiota siinä ja satuin kathon ulos, niin hoksasin, että sielä sato lunta. Yheksän aikhoin ulkona näkiki jo jotaki. Kyllä se heti kirkastuu ko lumi tullee maahan. On sitä ootettukki pitkhän.

     Loppuviikosta oli yks aamu melkhein -19 pakkasta. Mie myhhäilin tyytyväisenä ja toivoin, että ko jatkuis viikon verran. Jäätyis paikat ennen lumentuloa. Sitte se alkoki satamhan taasen lunta. Onneksi kerkis vähäsen paikat kuivata. Poroile son hankala jos märkä maa jäätyy. Niilä on mahoton homma kaivaa ruokaa. 

     On se toishalta tämmönen lauha keli soma, mutta kyllä se aika ouvvolta tuntuu. Syksy vennyy ja kevhäälä pilkki- ja kelkkakelit kansa. Maalima muuttuu ja meijjän pittää kokkeila pysyä mukana. Kokkeilemma jaksaa.

     Hyvvää pyhäinpäivää kaikile. Olettahan muistanu viijjä hauvale kynttilöitä?"

     

   

Maalintuja.

 

     Keli oli juuri sellainen, jonka meteorologi illalla lupasi. Laitoin tavarat reppuun ja heitin sen selkääni. Latasin vielä haulikon ja suljin auton peräkopin hiljaa. Napsautin vielä ovet lukkoon. Katselin aamu-auringossa kylpevää metsää ja hengitin pakkasilmaa. Viimeinkin kerkisin pyytämään maalintuja.

     Töiden ja hirvenpyynnin takia, en ehdi käymään lintumetsällä kuin parina kolmena päivänä syksyssä. Nautin näistä reissuista suunnattomasti. Kulkemista maista toiseen, täysin oman mielen mukaan. Mikä sen hauskempaa. Nauttien komeasta kelistä, aistit valppaina.

     Todellisuuden nimissä täytyy tunnustaa, että ikävuosien karttuessa ja metsässä liikkumisen vähentyessä, ovat aistit kieltämättä ruostuneet käytön puutteeta. Mutta en anna sen asian häiritä. Pääasia, että saan olla luonnossa. Saalis on sivuseikka näillä reissuilla.

      Kävelen hiljaa metsässä. Alue on minulle melko outoa. Pari kertaa käynyt joskus nuorempana täällä. Jännä juttu, koska tämä vaara on kuitenkin lähellä kylää. Olen jotenkin aina pitänyt tätä paikkaa riistaköyhänä. Tämä reissu onkin tiedusteluretki. Tiedän paikan olevan myös hirvien suosiossa. Samalla kartoitan mahdollisuuksia siihenkin.

     Puusto on vanhaa. Männyissä kasvaa melko paljon luppoa. Mieltä lämmittää tällaiset vanhat metsät. Tällaisilla kankailla viihtyvät linnut hyvin. Kovin vähän metsoja on kesällä kuitenkin näkynyt. Jotkut sanovat niitä olevan paljon, mutta ei niitä ole kohdalleni kyllä sattunut. Muutenkin lintukannat ovat yleisesti vähentyneet.

      Maan laidalla vastaani tulee hirvenpolku. Kuljen sitä myöten pitkään. Nythän sen näkee, missä ne ruukaavat oleskella. Jos vaikka rauhoituksen jälkeen tulisi käymään uudestaan. Polulta erottuvat välillä vasan ja vaamen jäljet. Kohta seuraan on liittynyt uros. Kyllä niitä on näköjään täälläkin liikkunut. Vain linnut uupuvat.

      Näin kohta polun lähelle kaatuneen männyn. Nuorena opin arvostamaan kaatuneita puita ja katajapuskia. Monta jänistä olen ampunut niistä. Rauhallisesti suuntasin askeleeni sitä kohti. Kokemuksesta tiesin, että koskaan ei pidä kävellä suoraan rungolle, vaan pikkusen pois päin, kuin olisi muuten vain kulkemassa puun ohi. Sillä lailla jänis ei lähde heti karkuun, jos se sattuu olemaan puun alla piilossa.

      Tuulenkaadolle tultuani, puun toiselta puolelta lähti lintu lentoon. Koppelo, ajattelin mielessäni. Sen verran hiljaa se lähti lentoon. En nähnyt sitä ollenkaan. Ovelia ovat. Osaavat naakia ja karata juuri oikeaan aikaan. Vähän kyllä harmitti karkuutus, mutta jatkoin linnun pakenemissuuntaan. Yleensä sen löytää uudestaan. Se vain, että nyt se on vielä arempi.

     Kuljin perässä noin 150 metriä ja tulin jänkän reunaan. Samassa näin mustan linnun lähtevän lentämään jänkältä. Teeri! Se äskeinen lintu olikin urosteeri. Välimatkaa oli kuitenkin liikaa, joten tyydyin katselemaan linnun pakoa. Samaan suuntaan se kyllä pakeni, mihin olin menossa. Ties vaikka vielä tavattaisiin. Teeret ovat yleistyneet näinkin pohjoisessa.é

     Nousin takaisin hirvenpolulle. Nyt osasin jo etsiä lintuja oikeilta paikoilta. Ne olivat vielä jänkkien reunamilla. Oikeassa maastossa siis kuljin. Aamuaurinko paistoi komeasti vaaran laitaan. Nautin hiljalleen lämpenevästä kelistä ja hiljaisuudesta. Rinteessä näin komean kelottuneen kannon. Tuosta pitää ottaa kyllä kuva.

     Pysähdyin pienen jäkäläisen aukean laitaan ja aloin ottamaan puhelinta esille. Samassa edestäni, noin 15 metrin päästä, lähti riekkoparvi lentoon. Piiloutumisen mestareita. Muutaman kymmenen metrin ajan pystyin seuraamaan niiden kulkua ja sitten ne katosivat puistikon taakse.

     No jo on, ajattelin mielessäni. Onnistun säikyttämään kaikki. Maaston ja vaiston mukaan osaan kulkea, mutta en huomaa lintuja, ennen kuin ne pakenevat. Taidot ovat tosiaankin ruosteessa.

     Otin muutaman kuvan kannosta ja lähdin riekkojen perään. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen löysin parven uudestaan, mutta lähtivät jo kaukaa lentoon. Seurasin niitä vielä kapean jänkän taakse, mutta luovutin sitten. Taisivat lähteä kauemmaksi.

     Vaaran pääty tuli viimein vastaan ja lähdin kiipeämään laelle. Välillä säikytin taas pari riekkoa lentoon. Kaukaa jo lähtivät. Niiden suojaväri on vaihtunut jo melko paljon, mutta silti niitä ei näe, ennenkuin ne liikkuvat. Taidan käydä seuraavan kerran metsällä, kun lumi on satanut maahan. Silloin ne ovat paljon kesympiä.

     Loppumatkalla autolle, ei näkynytkään kuin kuukkeleita ja tiaisia. Metsä oli rauhallinen. Luonto alkaa vetäytymään talviunille.

Hirviä ja väärtejä

 

     "Soli taasen väärtipäivät meilä. Voi mahoton ko aika mennee hopusti. Vastahan noli ja taasen. 

     Ilma oli kyllä rohki hieno. Lämpöä piisas, mutta tuuli kovasti. Meilä onki tuullu koko syksyn ja ejelhenki jatkuu. Soli siltikki soma nähä väärtejä ja istuskella kahvila ja raatia. Koko päivä siinä vierähtiki hoksaamatta.

     Pyhäpäivä vierähtiki sitte passissa. Ei tarvinu kantaa juurakoita, ko koko päivän sai piettää kynsitulia. Tarkes kyllä. Lämmintä oli taas pääle kahenkymmenen. En mie olekhan koskhan ollu hirvimettälä t-paitasilhan. Tulipa seki koettua nytten. Sääskimyrkky olis kohta saanu olla matkassa. Polttiaisia ja mäkäräisiä oli nokko.     

     Ruska jatkuu vielä. Kohta net lehekki tippuu ja sitte pääshän toen tehola pyythän. Pakkasia ootellessa hyvvää syksyä kaikile. 

Syksyn nautintoja.

 

     "Kesä sujahti taas liian nopeasti. Syksy tuli. Oikea ruskaki sautto viimhein. Alkaa taas olhen mettät kommeimmilhan.

     Nyt vain pittää tehä viiminen rutistus, että kerkijää kerätä mustikoita ennen pakkasia. Sitte vielä häätyy hakea lappapuurhon tarphet. Puolukkaa näkkyy tulevan melko mukavasti. Karpaloitaki näkkyy olevan. Net vain niin hankalat kerätä, mutta häätyy niitäki koittaa löytää. Non hyvät käristyksen kansa. Kokkeilkaappa.

     Kerkesin mie käyvvä sorsiaki kattomassa ja pääsin jopa syömhän. En raskinu ko pari ampua, ko niitä on niin vähäsen. Sielä mie mietiskelin rantatörmälä ko kiikaroittin, että mikhän niitäki on niin paljo verottanu. Kevhäläki näky paljo vähemän ko ennen.

     Ei niitä tieten ennää tule käytyä pyytämässä ko alko tuo hirvestyski. Emmä met alotuspäivänä niitä kylläkhän saanhe, vaikka koirat pari löysikki. Son lehtimettän aikana hankala päässä niitä näkhen. Mutta lujasti met kuiteski uskoma, että pari kuiten saahan. Lupia olis useamalekki.

     Siinä pittää piettää maltti tuon mettänviljan kansa. Ei saa liikaa ahneuksissa ottaa. Pittää sitä jättää seuraavalle vuojelekki. Tämän ko kaikki muistais. Muuten meilä loppuu luomueväs luonosta ja sitte häytyy hakea kaikki kaupasta. Ei solis kovin raposta sekhän."

Et sunkhan sie sokkerista ole?

 

     "Kyllä soli melkonen saje tässä yks päivä. Oikhen maahan asti sato. - mie raatasin väärtin kans kahvin äärelä. -Päivän tuhnutti ja illala ei uskaltanu lähteä ees roskia viemhän katokshen. Siinä olis kastunu läpimäräksi vaikka matkaa ei olis ollu ku parikymmentä metriä.

      Väärti kuunteli ja sano sitte mulle, että et sunkhan sie sokkerista ole? En mie ole, mutta mie kuiteski tykkään paremin käyä suihkussa ilman vaatheita. Hänestä en tiijjä, en hoksanu kysyä.

     Meilä on ollu rohki soma tämä loppukesä. Lämmintä on piisanu ja ötököitäkhän ei näy ko vasta illala.

     Mutta ei ole pelkästhän hyvvää ole. Molen kattonu ku tiaset hakkee ruokaa maasta. Ei ole ennää lentäviä hyönteisiä. Samaten yks päivä kattelin pihala suenkorentoa. Ei silläkhän kauheasti saalhit pörrää ympärilä.

     Pihanurmi on halkeillu, samaten jänkät on kuivanhet. Saapii lipposet jalassa kulkea. Ei kastu sukat. Kerran molen harkanu jo pihakoijjujen lehet. Aivan ko olis ruskan aika. Puut kellertää siihen malhin. Mutta kuiva sen tekkee. En mie muista tämmöstä ennen. Jotaki pientä ollu joskus.

     Onneks se jonku verran sato. Ens häthän. Mutta kyllä sitä tullee lissää. Ootappa vain."

     

     

Sähkölä joutuu.

     "Lomat on lusittu ja arkhen on taas palattu. Vaphaala on saanu pääkopan tuuletettua kunnola. Eikhän se taas tästä lutviuvvu.

     Kalassaki tuli käytyä parhinki otheshen. Tunturissa on aina yhtä soma pyörähtää. Kelikki on olhe aika kohilhan. Ja kaiken kruunas, ko pysty onkimhan jokiruvossa t-paitasilhan. Ei ole ennää ötököistä riesaa. Iltasella vain hoksas, että net viimiset vihulaiset on tulhe. Ilma ko jähty ja tuuli tyynty, niin polttiaisia alko ilmestymhän. 

     Tänä vuona on kaikki tulhe pari viikkoa etuajassa. Toivottavasti sitte katoavakki samala laila, että saapii olla hirvimettälä rauhassa.

     Mettässä näky paljo pyöräilijöitä. Kaikila oli sähköpyörä. Siittä on tullu suosittu harrastus. Onhan se tieten vähä joutusampaa niilä liikkua ku kävelemälä. Ainut vain, että niitä saattaa olla hankala laata jos on monta päivää reisussa.

     Mie en hoksanu kysässä kelthän, miten non sen lattaamisen järjestänhe. Ainakhan sielä missä mie liikuin, ei näkyny kyllä yhthän pistorasiaa, eikä niilä pojila tullu jatkoroikkaakhan perässä ko polkivat. Kait niilä jokku aurinkopaneelit on matkassa.

     Molen tässä pähkäily, että taijjan mieki joku päivä vasiten vuokrata semmosen pyörän ja käyä kokkeilemassa minkälainen härveli se oikhen on. Tiijjä vaikka innostuis hommaamhan ittelekki semmosen joku päivä. Riethan kalhiita net kyllä on, mutta jos niilä pysyis paremin hirven perässä.

    Poikasena tuli jonku verran pyöräiltyä mettässä, mutta ei niilä jaksanu kuiten hiekkateitä ajjaa. Venkoili miten sattuu ja kulku tyssäs aina ylämäkhen. Sitte saiki pukata. Kyllä niilä tavalisila pyörilä pääsi kovvaa polkua ja tasamaata pitkin.

     Häytyy saaha aikaseksi ruskan aikana sitte. Maisemat on ainaki sen verran komeat, että ei välttämättä ota päähän niin paljoa, jos sei olekhan sommaa. Ja voipiihan sitä piettää kuvvaustaukoja enämpi jos siltä tuntuu.

     Häätyy sitte kirjotella enämpi, jos sen saapii aikaseksi. Nyt kuiteski nautithan kesän lämmöstä ja sääskettömästä ajasta. Ja tieten keräthän mustikat talven ajaksi."