Nuotio palaa iloisesti. Keli on hyvä pyytämiseen. Taivas harmaa, mutta vettä ei onneksi sada. Mikä tässä on passissa istuskella.
Ruskan alku on meneillään ja lämmintä on ollut parhaimmillaan +19. Se luo haasteita hirvenpyyntiin. Nylkeminen pitää tehdä joutusasti ja ruhoa ei pysty riiputtamaan kuin päivän pari. Toista oli ennen.
Kyllä se jotenkin vaikuttaa tuo ilmaston lämpeneminen. Kevät on pitkä ja syksykin liian lämmin pitkälle syyskuuta. Talvella ei ole enää kovia pakkasiakaan kuin vähän aikaa. Samoin tuntuu, että tuiskujakaan ei ole kuin ennen. Riekkoja alettiin pyytämään vasta kovien tuiskujen jälkeen tammikuun loppupuolella. Silloin ansat pysyivät auki.
Kovin on hiljaista metsässä. Tuulen vaimea suhina puissa ja juurakon palamista. Jostain kaukaa kuuluu tikan ääntelyä. Edes kuukkeli ei ole tullut katselemaan, olisiko hänelle kenties jotain syötävää.
Välillä pakkaa itkettämään. Se kylläkin johtuu savusta. On se ihme juttu, että joka kerta, kun tekee valkean, savu tulee aina juuri siihen, missä istut. Vaikka kuinka pähkäilet, että miten tuulee, niin kuitenki se löytää sinut. Ennen sanottiin, että savu kiusaa eniten sitä, joka asuu eteläisimpämä. Ehkä se siksi itkettää, kun istuu yksin nuotiolla.
Nyt tarvitsisi pari kunnollista pakkasyötä, niin alkaisi ruska tulemaan kunnolla. Keltaista näkyy vähän. Suurin osa puista on vielä vihreitä. Lehti vaikeuttaa pyyntiä kovasti. Hirvi ei liiku ja nytkään ei tiedä, vaikka olisin kävelly niiden vierestä ohi. On täysin tuurista kiinni, näkeekö hirveä, varsinkaan jos ei ole koiraa käytössä.
Taidanpa nylkeä yhden hiillosmakkaran seuraavaksi ja paistaa sen paremman puutteessa. Kuppi kahvia termarista maistuisi myös.
Muistakaa pukea kirkasta päälle, kun lähdette metsään. Turvallista syksyn alkua!