Elämää pihala.

 

     "Kattelin aamukahvila ko jänekset laukko pihala. Net vain ilmesty jostaki yhtäkkiä eshin. Neljä ollu parhaimilhan yhtaikaa kartanolla ja keskelä päivää. Nolit ensin melkhein valkosia ja luulis, että silloin pysythän piilossa, mutta ei. Nämät pönötti keskelä pihhaa, aivan ko net olis oikhen tyrkyttänhe itteänsä petolinnuile.

     Äkkiä niilä kuiteski väri muuttu. Yks jänis on jääny hyvin mielhen. Sillä on oikhen punaruskea pää. Son jännän näkönen, ko muuten oli vaalea roppa, mutta naama punanen. Mie en tiijjä kuinka kauan jänekset ellää. Mie eppäilen, että son jo ainaki toista polvea. Tässä on sen verran pitkhän pyöriny yks semmonen yksilö, vuosikausia.

     Nuot värimuunokset on mielenkiintosia ja somia kattella. Son ko vanhaa tuttua näkis. Kah, sieki olet vielä hengissä. Meilä pyöri tässä vuosia sitte yks oikhen tumma orava. Soli tummanharmaa, melkhein musta. Monena vuotena sitte poikasia laukko pihamännyissä ja nurmikolla. Niitä ruukas olla ylhensäkki kolme ja yks oli aina semmonen tumma. Niin net geenit polveutu ethenpäin.

     Yks vähä pienempi jänis pyörii erityisesti tässä koko ajan. Son varhman jo tämän kevhän poikanen, niin mie luulen, koon mukhan. Molen aatellu, että son poikinu ja käypii imettämässä poikasia jossaki tässä lähelä. Tänä aamuna sitte kattoin ko se ajatti harakkaa poijjes. Mole koskhan nähny tuomosta. Harmi ko ei sattunu kamera olhen hollila. Sei kestäny ko kymmenkunta sekunttia, niin harakka hyppäs penshashen metrin korkeuvelle ja jänis jäi kyttäämhän sen alle.

     Sillon mulla välähti. Tuo sama harakka pessii vähän matkan päässä, tuola yhessä männyssä. Son kans semmonen vähä pienempi kokonen ja hakkee ruokaa talon ympäriltä. Son monesti liiterin rappusten vierelä ja kiertellee siinä. Tänä aamuna sitte hätistethin poijjes, Niin tietenki, son tuon jäneksen poikaset sielä rappusten alla! Sillä se vahtii niin tarkhan tässä. Häätyy vähä yrittää vähentää porthaitten päälä kävelyä, että saavat rauhassa kasuta. Sitä mie vain mietin, että pääsevät vain sitte poijjes, ko ei niisä varhman nuot raot ole ko viis senttiä.

     Sajetta lupas tälle päiväle. Hyvä päivä sisähomhin, ei haikaile kartanolle. Jäät on lähtenhe jo järvestä ja joki huilaa. Tuuli kuivas lumet sitä mukkaa ko net sulas. Ei tullu kovvaa tulvaa tänä vuona. Son hyvä, ei tule vahinkoja kelhen. Jos sitä viikonloppuna kerkiäis verkonheithon. Sais verestä tauroa, solis kylä hyvvää!"

Kurkisuolla.

 

     "Kyllä mökilä on ihanaa! Saapii ajatukset työstä pois. Kulunu talvi ja kevät on ollu tohinaa täynä ja on häätyny karsia kaikkea vähemän tärkeää poijjes. Saas nähä, mithän se tuo kesä taas tuopii tullessansa.

     Sitä tuli taas harrastettua tuota tähtitiedettä, ko pari päivää tuijotti mustaa aukkoa. Kylmä keli ja kalojen vähhyys kuitenki vähensi aikasesti pilkkimistä ja sitä enämpiki tiiraili taihvaale. Ja kyllä sielä muutampi lintuki näky. Lämpimälä kelilä olis havanu vielä enämpi.

     Joukhaiset ja kurjet huuteli monelta suunalta. Joki on varhmanki jo kokonhan sula. Ei kehanu lähteä kattomhan. Eihän sinne matkaa olis paljoakhan, mutta alkaa olhen vähä lunta, eikä kehtaa kauheasti ajella maata myöten.

     Hanhien näkeminen on aina yhtä soma homma. Sie rauhassa istuskelet tai touhuat jotaki, ku yhtäkkiä kuuluu hiljanen, lyhkänen kankotus. Äkkiä alat kattelhen taihvaale, missä net näkkyy. Isot tummat linnut saattaa lentää pään ylittekki. Ei niitä hoksaa, net tullee ku varkhain. Sitä pitäs piettää aina kamera vieressä valhmiina, niinku ennen vanhhan haulikkoa pietethin. Mie luovuin siittä hommasta jo aikaa sitte, mutta tiijjän kyllä ihmisiä, jokka sitä vielä harrastaa. 

     Toinen syäntä lämmittävä kohtaaminen on aina, ko näkkee jonku petolinnun. Tälläki kertaa järven yli lensi merikotka. Son vuosikausia lennelly sillä seuvvula. Ennen maakotka oli ylleisempi, mutta jostaki syystä son pyörähtäny toisinpäin.

     Pöllöjä molen oottanu, mutta niitei ole näkyny. Kyllä nekki pitäs alkaa olhen jo täälä, mutta se tietenki tuo kylmä keli piettää net piilossa tai sitte sitä liikkuu niin vähäsen ennää, ettei niitä näje. 

     Sen verran olin senthän vireänä, että kävin hiihtelemässä vuomala kurkia kattomassa. Lunta ei ole ennää paljon, mutta raskasta soli liikkua. Aamula olis ollu vähä hankikantoa, mutta iltapäivästä sitä uppos lumesta läpi. Ja kaikki penshat joutu kiertämhän ko niitten tyvet oli sulanhet. 

     Vähä siinä tuli lämmin ko joutu pikkusen liikahtamhan, mutta viimhein mie pääsin vuoman laithan. Yritin naakia penshaita myöten ja viimein juroin kaikista laitimaisen männyn tyvele. Siinä mie pitkhän sitte kiikairoittin ja yritin kattoa, näkkyykö pitkäkauloja mäthäitten takkaa. Kovin oli hiljasta. Huutoa kuitenki kuulu, mutta se tuli seuraavalta jänkältä. En kuitenkhan kehanu lähteä seuraavaa maata ylittämhän. Jalkasten olis voinu, mutta suksila oli kuitenki sen verran hankalaa, että jätin välhin. Tyyvyin vain kuuntelemhan ko majesteetit keskustellee keskenhän. 

     Son tuo kurki yks kevhän tärkeimistätähän ta lähettilhäistä. Jokku pittää joukhaisia, mutta mie en oikhen siittä perusta. Ja nethän talvehtiiki täälä, niin net oikhen tunnukhan muuttolinnuilta. Ja kurki on semmonen mystinen. Sitä ei näje ko kevhälä ja syksylä. Kesän se pyssyy piilossa.

     En meinanu muistaa sanoakhan, että son sananlaskun mukhan kesä nyt sitte menossa. Västäräkkiä en ole vielä nähny, mutta kaks pääskystä lenteli jo. Mithän nekki raukkaset syövät ko ei ole vielä ötököitäkhän.

     No voi rietas, miehän myöhästyn kohta töistä! Son villi ko joskus ajatus lentää ja juttua tullee, varsinki ko istut aamukahvipöyvvässä. Välilä tuntuu, ettet keksi mithän sanomista. Mie häyvvyn vetassa vaathet pääle, heittää kamphet authon ja lähteä. Toivottavasti kohta lämpeää kelit. 

     Ei muuta ko hyvän mielen täyteistä ja linturikasta kevättä jokhaisele!"

Kumma kevät.

 

    "Istuskelin sunnuntaina tuossa liiterin porthailla ja vuoleskelin kuivaalihhaa. On se vain niin hyvvää. Lääkäri vain kauhtu, ku kävin vuosihuollossa. Verenpainhet on sen verran kohola, että ei sais oikhen syyä suolasta. Mutta mie luulen, että tuskin se hänkhän on jättäny lihat kuivaamasra sen tähen. Samhan malhin taitaa hänki herkutella ko muukki. Sitte mallin vuoksi torruu toisia. Mutta sonki hänen työtänsä, pittäähän sitä joku muistuttaa, että mole mithän kuolemattomia yksikhän. Hyvä vain, että torruu.

     Mie en ole koskhan syöny viikon vanhaa kuivaalihhaa. Tänä vuona nolit täysin valhmit kahessa viikossa. Yks tuttu sano, että hän meinas laittaa jo toisen satsin, mutta mie en kyllä ennää laita. Niiton aivan nokko ja sielähän lentää jo kärpäsekki.

     Keli on kyllä kohelhe meitä viimisen pääle. Toissaviikonloppuna pilkilä istuessa tuli hiki vaikkei ees liikkunu. Kallaaki on tullu mukavasti. Kerran olen jo ahvesia savustanu. Haukiki oli hyvvää paistettuna ja suolasiikaaki olema syönhet. Matheitaki molen kokkeillu koukuttaa, mutta non kyllä kavonhe jonnekki. Sammaa sano yks tuttu. Ei kuulema mishän ole näkyny ja son senthän paljo kovempi pyythän ko mie.

     Tänä kevhänä ei ole kauhean märkää ollukhan, ko tuuli kuivaa sitä mukkaa sen, minkä aurinko sulattaa. Renkhaita vaihtaessa piti piettää talvipalttoon päälä, ko siihen malhin vinkka kävi. Ei kyllä tullu hikikhän, vaikka yritti vauhila tehä. 

     Tuosa aamukahvila istuskellessa kattelin ikkunasta ulos. Molen jonku aikaa ny seuranu ja hoksanu, että tänä kevhänä ei ole pahemin jäneksiä näkyny. Silloin tällöin meän pihala laukkoo yks. Niitä on joskus ollu neljäki nurmikolla makkoilemassa. Mikä lie rutto vieny vishin.

     Pittää alkaa kerräilhen kampheita. Vapuksi meinasima taas mökile ja sinne pittää viijjä vielä tavaroita kesäksi. Non vielä helppo kuskata kelkala.

     Ei muuta ku hauskaa ja turvalista vappua kaikile! Jäät on alkanu sulamhan, että siihen malhin liikkukaa. Ei kannata urheila liikaa."

Kevät tulossa.

 

     Kylläpä oli viikonloppuna viimisen päälle hieno keli. Kävimme pitkän pakkaskauden jälkeen mökillä ajelemassa. Lumitöitä joutui melkoisesti tekemään. Terassit, liiteri, sauna ja vessa täytyi kaivaa esiin. Sekä katot piti tyhjentää lumesta. 

     Kulunut talvi on ollut ihmeellinen. Kovia pakkasia kesti kuukauden verran. Sitten keli lauhtui ja lumisateet alkoivat. Ei niinkään paljoa kerralla, mutta tasaisesti vähän pitkän aikaa. Lopuksi iski lauha. Lämpötila on ollut plussan puolella pitkään. Yöksi kylmettyy sen verran, ettei lumi tunnu katolta lähtevän.

     Maantiet ovat jo sulat ja pihat välilä pehmeitä. Vielä kuitenkin on hyvin pystynyt liikkumaan. Kohta varmaan joutuu kuitenkin soittaa kone poistamaan polanne pihalta ja ajotieltä.

     Lumen pinta on pudonnut silmissä. Kilpisjärvellä kuulemma melkein 30 senttiä. Tätä menoa meiltä loppuu kelit kesken. Kevät on kolme viikkoa etuajassa. Tulee hoppu hiihtää, kelkkailla ja pilkkiä.

     En muista, olisiko koskaan aikaisemmin satanut Marianpäivänä vettä. Lauantaina tuli oikea kuuro ja piti oikein mennä suojaan. Tavallisesti silloin on ollut pakkasta. Tämä vuosi oli kyllä poikkeus.

     Sateesta huolimatta oli kyllä mukava käydä markkinoilla. Siellä näkee tuttuja ja aina mukaan tarttuu jotain kotiin viemistäkin. Väkeä saisi olla kylläkin enemmän. Suopunginheitto veti ennätyspaljon osallistujia. Ei ihme, sillä palkintona oli peräti 2000 euroa. Pitää kai hommata itsellekin suopunki ja alkaa harjoitella ensi vuotta varten. 

     Nyt odotetaankin seuraavaksi pääsiäistä. Tarkoitus olisi mennä mökille useammaksi päiväksi. Toivotaan hyviä kelejä silloin. Tosin tätä vauhtia kevät loppuu kesken ennen aikojaan. Yöpakkasia vielä tulee ja hankikannot ovat vielä edessä, ainakin niin kovasti toivon ja uskon. 

     Hyvää kevättä kaikille. Nautinnollisia hetkiä ulkoilun merkeissä.

     

Kuutamopyyntiä

     Onpa viimeisen päälle komea kuutamo, ajattelin itsekseni, kun katsoin ikkunasta ulos. Ensilumi oli satanut muutama päivä sitten ja se ei ollut sulanut pois. Lämpömittari näytti vajaata kymmentä pakkasastetta. Sopiva ulkoilukeli. 

     Kävin portailla katselemassa. Lumen ansiosta maailma oli niin kirkas, että olisin voinut lukea sanomalehteä. Ei, pakko tästä on lähteä kävelemään. Puin mettävaatteet päälleni ja otin haulikon kaapista esille. Nyt olisi täydellinen tilaisuus käydä pyytämässä lintuja.

     Ase olalla kävelin tietä pitkin kotivaaraa kohti. Kuinka monta kertaa siinä paikassa olen nähnyt lintuja ja jäniksiä. Vaara on aivan kylän vieressä, mutta siellä viihtyvät eläimet. Ne ovat tottuneet ihmisiin, eivätkä säiky helposti. Ihme kyllä en ole koskaan nähnyt siellä hirviä, vaikka niitä on joskus näkynyt keskellä kylääkin.

     Kuutamo oli uskomattoman kirkas. Muutaman sentin lumikerros maassa ja puissa heijasti valoa tehokkaasti. Peltoaukeilla oli näkyvyyttä varmaan parisataa metriä. Jäniksen ampuminen kiväärillä ei olisi tuottanut mitään ongelmaa. Ilta oli yksi kirkkaimmista, mitä olin koskaan nähnyt, siihen mennessä ja sen jälkeenkin.

     Kävelin polkua vaaran juureen ja huomasin jälkiäni seuraavan tumman hahmon perässäni. Naapurin koira oli lähtenyt myös iltakävelylle. Rapsutin sitä korvan takaa. "Olekko sieki lähteny kuutamoa ihhailemhan? Haeppa mulle metto jostaki puusta." Koira katseli minua, kuin olisi ymmärtänyt pyynnön ja lähti kävelemään eteenpäin. 

    Siinä me sitten kävelimme pitkin vaaran laitaa. Kirkkaus oli lumoava. Metsä oli kaunis, suorastaan yliluonnollinen. Tuntui kuin silloin olisivat olleet kaikki luonnonhenget ja päivisin piilossa olevat oliot liikkeellä. Varjoissa näkyi vilahtavan välillä jotain, ainakin mielikuvituksessa. Tunnuimme molemmat, koira ja minä, vaistoavan, että emme tainneet olla ainoat kulkijat täällä.

     Koira alkoi pysähdellä. Se katsoi minua kuin sanoakseen, että käännytään takaisin. Rauhoittelin sitä hiljaa puhuttelemalla. Se selvästi vaistosi jotain. Saavuimme sitten eräälle pienelle metsäaukiolle.

     Yhtäkkiä viereisessä puussa rysähti. Säikähdimme molemmat. Näin suuren mustan metson lähtevän pääni korkeudelta lentoon. Ehdin juuri ja juuri nostaa aseen poskelle. Se ei kerinnyt lentää kuin kymmenkunta metriä aukealle, kun se hämmästyksekseni katosi ilmaan. Hölmistyneenä jäin katsomaan suu auki. Koira seisoi vierelläni muutaman sekunnin ja lähti jolkuttamaan jälkiämme pitkin takaisin kylälle päin. Se ei enää halunnut jatkaa matkaa.

     Kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni. Vaikka tiesin, että metsänväki ei tee pahaa sellaiselle, joka kulkee metsässä luontoa kunnioittaen, säikäytti salaperäinen kohtaaminen kuutamossa silti. 

     Lausuin jäähyväiset metsolle ja lähdin kulkemaan koiran perässä takaisin kylälle päin. Vaistoni sanoi, että liikkeellä oli muitakin kulkijoita kuin me, mutta en ollut osannut varautua maahisen kohtaamiseen. Parempi oli jättää metsänvilja ja antaa yöllisten kulkijoiden liikkua rauhassa.

Kulunutta talvea.

"Mie tuossa selasin talven kuvia ja ajattelin, että jos tekki halvasitta nähä muutampia. Häätyy sanoa. että kyllä talvela saapii paljo parempia kuvia. Ainaki mie olen sitä mieltä ja kyllä net monet muukki sannoo sammaa. Son tuo valo."

 

Sielu leppää.

 

     "Somat on kelit. Pakkanen ko putos parhinkymphin, niin tuntuu, että saapii t-paitasilhan kävelä pihala. Molen kattonu ku turistit kulkee vasthan topattuna ko miseliiniukot ko met nautima lauhasta kelistä. Elämystä heile.

     Mutta kyllä se pakkanen hellittää kohta. Aurinko on noussu jo näkösäle. Hiljokshen se alkaa lämmittämhän. Kevät tullee. Onhan se jo tammikuun loppu. 

     Hopusti son kyllä aika menny. Häätyy piettää huolen ettei kevät karkaa. Mökilä ja pilkilä pittää keritä olhen maholisiman paljon.

     Meilä on ollu hienoja hetkiä. Revontulia on piisanu, vaikkaki kelit ei ole oikhen suosinhet. Pilvistä on ollu paljo. Tykkypuita on saanu ihastella ja auringonnousut ja laskut on olhe henkeä salpaavia. Tänhänki töistä tullessa piti monhen kerthan pysähtyä ihhailemhan taivasta. Sitä täyttyy luononenergiala. Ja taas jaksaa.

     Nykki tekis mieli lähteä ulos kävelemhän ko on niin komea kuutamo. Tuli mielhen yks kerta nuoruuvvessa, ko tuli käytyä linnustamassa kuutamonvalossa. Pittääpä laittaakki korvan takaa, jos siittä vois vaikka jotaki kirjottaakki joskus.

     Tekis mieli kurkata ulos, mutta tiijjä uskaltaako. Sitä saattas joutua lähteä ulos kuutamoa kattelemhan. Solis parempi laittaa nukkumhan, ko aamula pitäs lähteä töihin. Onneksi son viikonloppu eessä, niin saapii vähä valvoakki.

     Tehkääppä tekki väärtihyät nyt, että jättäkää telkkari rauhhan ja menkää tekki käymhän ulkona. Sielä on paljo parempaa näkemistä ko tuossa mölytoosassa."