Kumma kevät.

 

    "Istuskelin sunnuntaina tuossa liiterin porthailla ja vuoleskelin kuivaalihhaa. On se vain niin hyvvää. Lääkäri vain kauhtu, ku kävin vuosihuollossa. Verenpainhet on sen verran kohola, että ei sais oikhen syyä suolasta. Mutta mie luulen, että tuskin se hänkhän on jättäny lihat kuivaamasra sen tähen. Samhan malhin taitaa hänki herkutella ko muukki. Sitte mallin vuoksi torruu toisia. Mutta sonki hänen työtänsä, pittäähän sitä joku muistuttaa, että mole mithän kuolemattomia yksikhän. Hyvä vain, että torruu.

     Mie en ole koskhan syöny viikon vanhaa kuivaalihhaa. Tänä vuona nolit täysin valhmit kahessa viikossa. Yks tuttu sano, että hän meinas laittaa jo toisen satsin, mutta mie en kyllä ennää laita. Niiton aivan nokko ja sielähän lentää jo kärpäsekki.

     Keli on kyllä kohelhe meitä viimisen pääle. Toissaviikonloppuna pilkilä istuessa tuli hiki vaikkei ees liikkunu. Kallaaki on tullu mukavasti. Kerran olen jo ahvesia savustanu. Haukiki oli hyvvää paistettuna ja suolasiikaaki olema syönhet. Matheitaki molen kokkeillu koukuttaa, mutta non kyllä kavonhe jonnekki. Sammaa sano yks tuttu. Ei kuulema mishän ole näkyny ja son senthän paljo kovempi pyythän ko mie.

     Tänä kevhänä ei ole kauhean märkää ollukhan, ko tuuli kuivaa sitä mukkaa sen, minkä aurinko sulattaa. Renkhaita vaihtaessa piti piettää talvipalttoon päälä, ko siihen malhin vinkka kävi. Ei kyllä tullu hikikhän, vaikka yritti vauhila tehä. 

     Tuosa aamukahvila istuskellessa kattelin ikkunasta ulos. Molen jonku aikaa ny seuranu ja hoksanu, että tänä kevhänä ei ole pahemin jäneksiä näkyny. Silloin tällöin meän pihala laukkoo yks. Niitä on joskus ollu neljäki nurmikolla makkoilemassa. Mikä lie rutto vieny vishin.

     Pittää alkaa kerräilhen kampheita. Vapuksi meinasima taas mökile ja sinne pittää viijjä vielä tavaroita kesäksi. Non vielä helppo kuskata kelkala.

     Ei muuta ku hauskaa ja turvalista vappua kaikile! Jäät on alkanu sulamhan, että siihen malhin liikkukaa. Ei kannata urheila liikaa."

Kevät tulossa.

 

     Kylläpä oli viikonloppuna viimisen päälle hieno keli. Kävimme pitkän pakkaskauden jälkeen mökillä ajelemassa. Lumitöitä joutui melkoisesti tekemään. Terassit, liiteri, sauna ja vessa täytyi kaivaa esiin. Sekä katot piti tyhjentää lumesta. 

     Kulunut talvi on ollut ihmeellinen. Kovia pakkasia kesti kuukauden verran. Sitten keli lauhtui ja lumisateet alkoivat. Ei niinkään paljoa kerralla, mutta tasaisesti vähän pitkän aikaa. Lopuksi iski lauha. Lämpötila on ollut plussan puolella pitkään. Yöksi kylmettyy sen verran, ettei lumi tunnu katolta lähtevän.

     Maantiet ovat jo sulat ja pihat välilä pehmeitä. Vielä kuitenkin on hyvin pystynyt liikkumaan. Kohta varmaan joutuu kuitenkin soittaa kone poistamaan polanne pihalta ja ajotieltä.

     Lumen pinta on pudonnut silmissä. Kilpisjärvellä kuulemma melkein 30 senttiä. Tätä menoa meiltä loppuu kelit kesken. Kevät on kolme viikkoa etuajassa. Tulee hoppu hiihtää, kelkkailla ja pilkkiä.

     En muista, olisiko koskaan aikaisemmin satanut Marianpäivänä vettä. Lauantaina tuli oikea kuuro ja piti oikein mennä suojaan. Tavallisesti silloin on ollut pakkasta. Tämä vuosi oli kyllä poikkeus.

     Sateesta huolimatta oli kyllä mukava käydä markkinoilla. Siellä näkee tuttuja ja aina mukaan tarttuu jotain kotiin viemistäkin. Väkeä saisi olla kylläkin enemmän. Suopunginheitto veti ennätyspaljon osallistujia. Ei ihme, sillä palkintona oli peräti 2000 euroa. Pitää kai hommata itsellekin suopunki ja alkaa harjoitella ensi vuotta varten. 

     Nyt odotetaankin seuraavaksi pääsiäistä. Tarkoitus olisi mennä mökille useammaksi päiväksi. Toivotaan hyviä kelejä silloin. Tosin tätä vauhtia kevät loppuu kesken ennen aikojaan. Yöpakkasia vielä tulee ja hankikannot ovat vielä edessä, ainakin niin kovasti toivon ja uskon. 

     Hyvää kevättä kaikille. Nautinnollisia hetkiä ulkoilun merkeissä.

     

Kuutamopyyntiä

     Onpa viimeisen päälle komea kuutamo, ajattelin itsekseni, kun katsoin ikkunasta ulos. Ensilumi oli satanut muutama päivä sitten ja se ei ollut sulanut pois. Lämpömittari näytti vajaata kymmentä pakkasastetta. Sopiva ulkoilukeli. 

     Kävin portailla katselemassa. Lumen ansiosta maailma oli niin kirkas, että olisin voinut lukea sanomalehteä. Ei, pakko tästä on lähteä kävelemään. Puin mettävaatteet päälleni ja otin haulikon kaapista esille. Nyt olisi täydellinen tilaisuus käydä pyytämässä lintuja.

     Ase olalla kävelin tietä pitkin kotivaaraa kohti. Kuinka monta kertaa siinä paikassa olen nähnyt lintuja ja jäniksiä. Vaara on aivan kylän vieressä, mutta siellä viihtyvät eläimet. Ne ovat tottuneet ihmisiin, eivätkä säiky helposti. Ihme kyllä en ole koskaan nähnyt siellä hirviä, vaikka niitä on joskus näkynyt keskellä kylääkin.

     Kuutamo oli uskomattoman kirkas. Muutaman sentin lumikerros maassa ja puissa heijasti valoa tehokkaasti. Peltoaukeilla oli näkyvyyttä varmaan parisataa metriä. Jäniksen ampuminen kiväärillä ei olisi tuottanut mitään ongelmaa. Ilta oli yksi kirkkaimmista, mitä olin koskaan nähnyt, siihen mennessä ja sen jälkeenkin.

     Kävelin polkua vaaran juureen ja huomasin jälkiäni seuraavan tumman hahmon perässäni. Naapurin koira oli lähtenyt myös iltakävelylle. Rapsutin sitä korvan takaa. "Olekko sieki lähteny kuutamoa ihhailemhan? Haeppa mulle metto jostaki puusta." Koira katseli minua, kuin olisi ymmärtänyt pyynnön ja lähti kävelemään eteenpäin. 

    Siinä me sitten kävelimme pitkin vaaran laitaa. Kirkkaus oli lumoava. Metsä oli kaunis, suorastaan yliluonnollinen. Tuntui kuin silloin olisivat olleet kaikki luonnonhenget ja päivisin piilossa olevat oliot liikkeellä. Varjoissa näkyi vilahtavan välillä jotain, ainakin mielikuvituksessa. Tunnuimme molemmat, koira ja minä, vaistoavan, että emme tainneet olla ainoat kulkijat täällä.

     Koira alkoi pysähdellä. Se katsoi minua kuin sanoakseen, että käännytään takaisin. Rauhoittelin sitä hiljaa puhuttelemalla. Se selvästi vaistosi jotain. Saavuimme sitten eräälle pienelle metsäaukiolle.

     Yhtäkkiä viereisessä puussa rysähti. Säikähdimme molemmat. Näin suuren mustan metson lähtevän pääni korkeudelta lentoon. Ehdin juuri ja juuri nostaa aseen poskelle. Se ei kerinnyt lentää kuin kymmenkunta metriä aukealle, kun se hämmästyksekseni katosi ilmaan. Hölmistyneenä jäin katsomaan suu auki. Koira seisoi vierelläni muutaman sekunnin ja lähti jolkuttamaan jälkiämme pitkin takaisin kylälle päin. Se ei enää halunnut jatkaa matkaa.

     Kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni. Vaikka tiesin, että metsänväki ei tee pahaa sellaiselle, joka kulkee metsässä luontoa kunnioittaen, säikäytti salaperäinen kohtaaminen kuutamossa silti. 

     Lausuin jäähyväiset metsolle ja lähdin kulkemaan koiran perässä takaisin kylälle päin. Vaistoni sanoi, että liikkeellä oli muitakin kulkijoita kuin me, mutta en ollut osannut varautua maahisen kohtaamiseen. Parempi oli jättää metsänvilja ja antaa yöllisten kulkijoiden liikkua rauhassa.

Kulunutta talvea.

"Mie tuossa selasin talven kuvia ja ajattelin, että jos tekki halvasitta nähä muutampia. Häätyy sanoa. että kyllä talvela saapii paljo parempia kuvia. Ainaki mie olen sitä mieltä ja kyllä net monet muukki sannoo sammaa. Son tuo valo."

 

Sielu leppää.

 

     "Somat on kelit. Pakkanen ko putos parhinkymphin, niin tuntuu, että saapii t-paitasilhan kävelä pihala. Molen kattonu ku turistit kulkee vasthan topattuna ko miseliiniukot ko met nautima lauhasta kelistä. Elämystä heile.

     Mutta kyllä se pakkanen hellittää kohta. Aurinko on noussu jo näkösäle. Hiljokshen se alkaa lämmittämhän. Kevät tullee. Onhan se jo tammikuun loppu. 

     Hopusti son kyllä aika menny. Häätyy piettää huolen ettei kevät karkaa. Mökilä ja pilkilä pittää keritä olhen maholisiman paljon.

     Meilä on ollu hienoja hetkiä. Revontulia on piisanu, vaikkaki kelit ei ole oikhen suosinhet. Pilvistä on ollu paljo. Tykkypuita on saanu ihastella ja auringonnousut ja laskut on olhe henkeä salpaavia. Tänhänki töistä tullessa piti monhen kerthan pysähtyä ihhailemhan taivasta. Sitä täyttyy luononenergiala. Ja taas jaksaa.

     Nykki tekis mieli lähteä ulos kävelemhän ko on niin komea kuutamo. Tuli mielhen yks kerta nuoruuvvessa, ko tuli käytyä linnustamassa kuutamonvalossa. Pittääpä laittaakki korvan takaa, jos siittä vois vaikka jotaki kirjottaakki joskus.

     Tekis mieli kurkata ulos, mutta tiijjä uskaltaako. Sitä saattas joutua lähteä ulos kuutamoa kattelemhan. Solis parempi laittaa nukkumhan, ko aamula pitäs lähteä töihin. Onneksi son viikonloppu eessä, niin saapii vähä valvoakki.

     Tehkääppä tekki väärtihyät nyt, että jättäkää telkkari rauhhan ja menkää tekki käymhän ulkona. Sielä on paljo parempaa näkemistä ko tuossa mölytoosassa."

Kortto viekhön!

 

     "Terhveisiä vällyn alta! Tietenki sitä piti lentsu heti iskeä ko alko jouluvaphaat. Kerranki ko olis ollu aikaa käyvvä vähä liikkumassa ulkosalla. Mie kerkisin hakea lumikengät ja sukset esile. Ny häätyy vain ootella ko paranee. 

     Nyt olis värit ja valot kohilhan. Päivälä ei valoa ole montaa tuntia, mutta on se kyllä hienon näköstä. Helmiäispilviäki näkkyy taihvaala. Kaamoksen kaunheutta parhaimmilhan. 

     Mutta kyllä se oikean myräkänki pisti. Tuuli niin, että tykyt lähti puista. Samala karsi vishin puolet oksistaki. Sen näkönen piha kuiteski oli. Risua kartano täynä. Niitä sitte saiki pitkin aamua kerätä. 

     Oli se melko erikoinen puhuri. Päivälä pikkusen tuuli ja yhtäkkiä puitten oksat heilu ku joku olis ottanu rungosta kiini ja ravistellu hengenhäässä. Mie aloin jo pölkäämhän, että haas se hajottaa uuvvet jouluvalot, mutta hyvin net pysy pihakoijjuissa kiini. Illan pääle se kuiteski rauhottu.

     Mutta sai se kuiteski naapurikunnat lehthin, ko Kittilässä soli puhaltanu kaks lentokonetta umpishen ja sielä oli kenttä suljettunna. Samoin nolit tehne Ivalossaki. Tästä meijjän kentässä mien ossaa sanoa, oliko sielä ees nyt lentoja. Soli hyvä muistutus, että luononvoimia pittää muistaa kunnioittaa.

     Pakkasta on piisanu aivan nokko. Piirua vaile neljässäkymmenessä soli meiläki päivän. Ei kuitenkhan menny rikki, vaikka mie ootin koko aijan. Kylmää soli kuiteski. Ollu jo monta päivää. Tänhänki näyttäny -35 koko ajan. Mie aloin jo eppäilhen, että son tuo meijjän mittari kosahtanu umpijäähän. On ollu rauhalinen uusvuosi, ko kukhan ei liiku tämmöselä kelilä ko sitte vasta, ko on pakko.

     Nyt häytyy alkaa pukemhan kunnola vaatetta pääle. Pakkanen ko putos alle kolmekymmenen, niin eikö vain ollu satanu yölä lunta. Pittää sitä käyvvä kuiteski vähä kollaamassa, ettei aivan mahottomasti kerry. Jos se tuo lentsuki vähä kavahtas kylmää ja älyäis lähte karhun. Taikka sitte sitä saapii vielä kuumhenki kaupan pääle.

     Ei muuta ko hyvvää alkanutta vuotta kaikile! Pysykää tehveenä!

     

     Kortto tauvvin viekhön ja polkekhon jänkhän, niin syvhän lethon, ettei se sieltä ikikuunhan ylös pääse!"

Joulurauhaa kaikille!

 

     "Son taas jouluaatto. Kauhea ko aika mennee nopeasti. Tänä vuona meilä onki perhejoulu, ko melkhein kaikki lapset on tulhe vanhuksia kattomhan. Kyllä se pohjonen vielä vettää, vaikka non vuosia jo asunhe muuala.

     Aamukahvin jälkhen pittääki lähteä laittamhan kynttilät jäälyhthyin, ossaa pukki sitte tulla hämärässä oikejhan pihhan. Hautuumaale pittää viiä kans kynttilöitä. Niitä onki tullu melkosesti lissää viimi vuosina. Suku ja tuttavat harvenee. 

     Joulusauna pittää kans lämmittää. Sen jälkhen vasta pääsee syömhän. Siinon maltti koetuksela, ko jääkaappi on täynä herkkuja, mutta niihin ei auta koskea ennen aattoa. Monta päivää jo kuolanu ja oottanu. Mutta kohta on lupa koskea niihin. 

     Joulun aika on loppujen lopuksi lyhkänen ja mennee hopusti, mutta siinä kuitenki kerkiää huilaamhan. Arki katkeaa somasti ja kerkiää kavota työasijakki päästä kokonhan. 

     Nyt väärtirakhat nautima juhlasta, herkkuruuista, kiirhettömyyestä ja ennen kaikkea läheisten seurasta. Nykyhjän niitä kuitenki harvemin näkkee. 

     Oikhen hyvvää, rauhalista ja turvalista joulua, justhinsa sulle!"